Blogikirjoittamistapaaminen oli alkamassa. Tällä kertaa aikatauluni meni tiukaksi, ja vanha tuttu malli nosti päätään. Suorita ja ole tehokas, syö nopea lounas ja aloita seuraava homma. Näinhän olen oppinut toimimaan aikanaan. Tiedän että vanhat käyttäytymismallit istuvat syvällä. Vaikka kuinka tiedostan, silti aloin toimia suorittamalla.
Nettiyhteys tuli apuumme, sivumme ei suostunut aukeamaan ja tajusimme että olimme aloittaneet liian stressaantuneina. Meditaatio rauhoitti mieltä, ja tuntui hyvältä kuulostella miltä kehossani juuri tänään tuntuu. Sisäinen tila on muuttuva ja elävä olotila, joskus se on hyvin kireä, vähän kireä tai rento. Tänään se tuntui kuitenkin vähemmän kireältä, vaikka olin stressaantunut, tunsin ilon ja kiitollisuuden tunteita. Ilo on minulle merkki siitä, että rakkaus on läsnä. Ilo ilmentää rakkautta. Se tuntui hyvältä huomata. Miten rakkaus ohjaa minua nyt? Missä asioissa rakkauteni pääsee oikein esiin? Elänkö sydämestäni vai mukaudunko taas liian paljon ulkoapäin tuleviin ärsykkeisiin tai vaatimuksiin? Herkkä ihminen poimii paljon tietoa ympäristöstään, ja tiedostamattomat mallit voivat saada meitä tekemään sellaista mikä ei ole linjassa sydämen toiveiden kanssa. Jos olemme oppineet sopeutumaan ja mielistelemään muiden ihmisten tahtoa, kuuntelematta miltä meistä tuntuu, niin on suuri riski että alamme suorittaa elämää. Näin tein kauan, ja seuraukset olivat terveyteni kannalta tuhoisia. Ymmärrän sen nyt monen vuoden paranemistyön jälkeen, miten ratkaisevan tärkeää ihmisen hyvinvoinnille on hänen vapaa tahtonsa. Tärkeimpiä asioita elämässäni on jatkuvasti pysähtyä kysymään: mitä tahdon? Mitä olen luomassa? Silloin elinvoimani virtaa vapaasti, olen vireessä ja yhteydessä omaan itseeni. Silloin fyysinen kehoni myös voi hyvin. En joudu tukahduttamaan tunteitani, vaan iloitsen enemmän siitä mitä olen tekemässä. Iloinen ja omien ”juttujen” tekevä ihminen voi hyvin. Vielä paremmin hän voi, jos hän on yhteydessä johonkin merkitykselliseen asiaan. Johonkin, jota hän rakastaa tehdä ja tutkia. Ihan itseään varten. Silloin hänen hyvinvointinsa myös säteilee muille hänen ympäristössään Meidän olisi hyvä elää niin kuin lapsi joka leikkii ja uppoaa syvälle omaan luovaan tekemiseen. Lapsen vapaata tahtoa pitäisi aikuisten kunniottaa, muttei niin että hän aina saa tahtonsa läpi, vaan sillä tavalla että hän kokee että sitä kuunnellaan ja kunnioitetaan. Olen itse elänyt lapsuuden tiukan kasvatuksen otteessa, jossa lapsen omaa tahtoaan ei kunnioitettu. Sen takia menetin yhteyden itseeni ja luottamukseni omiin päätöksiin oli liian heikkoa, Pelkäsin niin paljon tekeväni vääriä päätöksiä. Tämä johti siihen että tein usein liian hätiköytyjä päätöksiä, huonoin seurauksin. Tämä myös rasitti terveyttäni. Terveys on kokonaisvaltainen tunne, ja erityisen tärkeä siinä on tunne oman elämän hallinnasta. Jos sisäinen kompassi on vaurioitunut lapsuudessa, erinäisten traumojen, ja kurittavan kasvatuksen takia, pitää alkaa parantaa yhteyttä sisäiseen ohjaukseen. Tunteet ovat siinä merkittävässä roolissa. .
0 Comments
5/8/2018 0 Comments rakkauden syliRakkaus paransi minut niinä öinä, jolloin minulla ei olut mitään asentoa, jossa olisin voinut olla mukavasti. Selässäni oli jokin pahasti pielessä. Ensin yritin järjellä löytää keinoja hellittää oloani. Hengitin kipualueelle, tein kaikenlaista. Kello kolmelta yön ollessa pimeimmillään tallustin ympäri makuuhuonettani, koska pieni vieno liike antoi edes jotain helpotusta. Lopulta olin niin uupunut, etten tiennyt mitä tekisin. Miten olisin. Miten enää mistään tulisi yhtään mitään. Miten ikinä elämäni palaisi takaisin siihen, missä se ennen sairastumistani oli. Olin ollut täysin terve ja aktiivinen. Totuus oli, että olin puskenut ja yrittänyt väkisin jotain sellaista, joka ei lainkaan ollut minä. Jotain ulkoa tulevaa. Olin siis kadottanut itseni. Mutta en tiennyt sitä vielä tuolloin.
Noina öinä, joita jatkui kuukausikaupalla, minut paransi rakkaus. Kuin viimeisenä oljenkortenani muistin myötätunnon. Myötätunto itseäni kohtaan muutti kaiken. Enää en taistellut vastaan, vaan hyväksyin olotilani ja rakastin itseäni ehkä vielä väkevämmin, koska olin niin kauheassa jamassa. En voinut tietää kantaisivatko jalkani tai tulisinko työkykyiseksi. Ei ollut mitään takeita. Silloin kun rakkaus, oma rakkauteni, otti minut syleilyynsä, kirkkaat kyyneleet virtasivat ja vihdoin tuli rauha ja tuli uni. Nyt näistä öistä on jo aikaa. Edelleen kun rakkaus on niin väkevää, sen läsnäollessa kaikki muu saa tilaa nousta esiin. Nousta pinnalle. Käsittelyä ja parantumista varten. Mitä enemmän rakkautta, sitä enemmän nousee sakkaa, jolla on silloin mahdollisuus tulla parannetuksi, jos avaudumme sille, emmekä juokse pois. Rakas, luota vain rakkauteen sillä se todella on voimakkaampi kuin mikään. Se on syli, joka kannattelee kaiken synkän ja koettelevan lävitse. Vie sinut sinne, missä sinun kuuluu olla. Kuuntelemaan omaa itseäsi, omaa ääntäsi. Olemaan se, joka sinun kuuluukin olla. Kaikessa loistossasi, kaikessa kukoistuksessa. Silloin sairaudella ei ole mitään sijaa. |
ArchivesCategories |