Blogikirjoittamistapaaminen oli alkamassa. Tällä kertaa aikatauluni meni tiukaksi, ja vanha tuttu malli nosti päätään. Suorita ja ole tehokas, syö nopea lounas ja aloita seuraava homma. Näinhän olen oppinut toimimaan aikanaan. Tiedän että vanhat käyttäytymismallit istuvat syvällä. Vaikka kuinka tiedostan, silti aloin toimia suorittamalla.
Nettiyhteys tuli apuumme, sivumme ei suostunut aukeamaan ja tajusimme että olimme aloittaneet liian stressaantuneina. Meditaatio rauhoitti mieltä, ja tuntui hyvältä kuulostella miltä kehossani juuri tänään tuntuu. Sisäinen tila on muuttuva ja elävä olotila, joskus se on hyvin kireä, vähän kireä tai rento. Tänään se tuntui kuitenkin vähemmän kireältä, vaikka olin stressaantunut, tunsin ilon ja kiitollisuuden tunteita. Ilo on minulle merkki siitä, että rakkaus on läsnä. Ilo ilmentää rakkautta. Se tuntui hyvältä huomata. Miten rakkaus ohjaa minua nyt? Missä asioissa rakkauteni pääsee oikein esiin? Elänkö sydämestäni vai mukaudunko taas liian paljon ulkoapäin tuleviin ärsykkeisiin tai vaatimuksiin? Herkkä ihminen poimii paljon tietoa ympäristöstään, ja tiedostamattomat mallit voivat saada meitä tekemään sellaista mikä ei ole linjassa sydämen toiveiden kanssa. Jos olemme oppineet sopeutumaan ja mielistelemään muiden ihmisten tahtoa, kuuntelematta miltä meistä tuntuu, niin on suuri riski että alamme suorittaa elämää. Näin tein kauan, ja seuraukset olivat terveyteni kannalta tuhoisia. Ymmärrän sen nyt monen vuoden paranemistyön jälkeen, miten ratkaisevan tärkeää ihmisen hyvinvoinnille on hänen vapaa tahtonsa. Tärkeimpiä asioita elämässäni on jatkuvasti pysähtyä kysymään: mitä tahdon? Mitä olen luomassa? Silloin elinvoimani virtaa vapaasti, olen vireessä ja yhteydessä omaan itseeni. Silloin fyysinen kehoni myös voi hyvin. En joudu tukahduttamaan tunteitani, vaan iloitsen enemmän siitä mitä olen tekemässä. Iloinen ja omien ”juttujen” tekevä ihminen voi hyvin. Vielä paremmin hän voi, jos hän on yhteydessä johonkin merkitykselliseen asiaan. Johonkin, jota hän rakastaa tehdä ja tutkia. Ihan itseään varten. Silloin hänen hyvinvointinsa myös säteilee muille hänen ympäristössään Meidän olisi hyvä elää niin kuin lapsi joka leikkii ja uppoaa syvälle omaan luovaan tekemiseen. Lapsen vapaata tahtoa pitäisi aikuisten kunniottaa, muttei niin että hän aina saa tahtonsa läpi, vaan sillä tavalla että hän kokee että sitä kuunnellaan ja kunnioitetaan. Olen itse elänyt lapsuuden tiukan kasvatuksen otteessa, jossa lapsen omaa tahtoaan ei kunnioitettu. Sen takia menetin yhteyden itseeni ja luottamukseni omiin päätöksiin oli liian heikkoa, Pelkäsin niin paljon tekeväni vääriä päätöksiä. Tämä johti siihen että tein usein liian hätiköytyjä päätöksiä, huonoin seurauksin. Tämä myös rasitti terveyttäni. Terveys on kokonaisvaltainen tunne, ja erityisen tärkeä siinä on tunne oman elämän hallinnasta. Jos sisäinen kompassi on vaurioitunut lapsuudessa, erinäisten traumojen, ja kurittavan kasvatuksen takia, pitää alkaa parantaa yhteyttä sisäiseen ohjaukseen. Tunteet ovat siinä merkittävässä roolissa. .
0 Comments
5/8/2018 0 Comments rakkauden syliRakkaus paransi minut niinä öinä, jolloin minulla ei olut mitään asentoa, jossa olisin voinut olla mukavasti. Selässäni oli jokin pahasti pielessä. Ensin yritin järjellä löytää keinoja hellittää oloani. Hengitin kipualueelle, tein kaikenlaista. Kello kolmelta yön ollessa pimeimmillään tallustin ympäri makuuhuonettani, koska pieni vieno liike antoi edes jotain helpotusta. Lopulta olin niin uupunut, etten tiennyt mitä tekisin. Miten olisin. Miten enää mistään tulisi yhtään mitään. Miten ikinä elämäni palaisi takaisin siihen, missä se ennen sairastumistani oli. Olin ollut täysin terve ja aktiivinen. Totuus oli, että olin puskenut ja yrittänyt väkisin jotain sellaista, joka ei lainkaan ollut minä. Jotain ulkoa tulevaa. Olin siis kadottanut itseni. Mutta en tiennyt sitä vielä tuolloin.
Noina öinä, joita jatkui kuukausikaupalla, minut paransi rakkaus. Kuin viimeisenä oljenkortenani muistin myötätunnon. Myötätunto itseäni kohtaan muutti kaiken. Enää en taistellut vastaan, vaan hyväksyin olotilani ja rakastin itseäni ehkä vielä väkevämmin, koska olin niin kauheassa jamassa. En voinut tietää kantaisivatko jalkani tai tulisinko työkykyiseksi. Ei ollut mitään takeita. Silloin kun rakkaus, oma rakkauteni, otti minut syleilyynsä, kirkkaat kyyneleet virtasivat ja vihdoin tuli rauha ja tuli uni. Nyt näistä öistä on jo aikaa. Edelleen kun rakkaus on niin väkevää, sen läsnäollessa kaikki muu saa tilaa nousta esiin. Nousta pinnalle. Käsittelyä ja parantumista varten. Mitä enemmän rakkautta, sitä enemmän nousee sakkaa, jolla on silloin mahdollisuus tulla parannetuksi, jos avaudumme sille, emmekä juokse pois. Rakas, luota vain rakkauteen sillä se todella on voimakkaampi kuin mikään. Se on syli, joka kannattelee kaiken synkän ja koettelevan lävitse. Vie sinut sinne, missä sinun kuuluu olla. Kuuntelemaan omaa itseäsi, omaa ääntäsi. Olemaan se, joka sinun kuuluukin olla. Kaikessa loistossasi, kaikessa kukoistuksessa. Silloin sairaudella ei ole mitään sijaa. 4/26/2017 0 Comments Blogimme syntyTämä blogi sai alkunsa kun Anna-Maijaa haastateltiin liittyen stressiin ja paranemiseen, mutta se ei aivan mennyt toivotusti. Hän tunsi sanojensa merkityksen tulleen väärin tulkituiksi. Samanaikaisesti Anna-Maija työskenteli Harrietin kanssa Intune-valmennuksessa ja yhdessä todettiin, että olisi tärkeää keskustella mitä paraneminen oikeasti on. Syntyi hyvin innostunut vuoropuhelu ja totesimme yhdessä: “meidän pitää saada sanoma kokonaisvaltaisesta paranemisesta läpi!” Kirjoittajien koulutustaustat ovat hyvin erilaiset: taloustiede ja pedagogiikka sekä ravitsemustiede ja farmasia. Kirjoittajien yhdistävänä tekijänä on vakava sairastuminen nuorella iällä. Sairastuminen toimi kummallakin henkisen kasvun voimakkaana vahvistajana. Ymmärsimme kumpikin tahoillamme, että henkinen näkökulma on parantumisen ytimessä. Silloin ymmärsimme kummatkin, että meidän oli muututtava. Aloimme todella ottaa vastuuta omasta paranemisestamme kehon, mielen, sielun ja hengen tasoilla. Sielu haluaa ilmaista itseään luovasti omimmalla tavallaan. Blogitekstimme perustuvat omakohtaisiin kokemuksiimme moniulotteisesta paranemisen matkasta kohti ominta itseämme. Työskentelemme erittäin dynaamisesti, aloittaen meditoimalla molemmat omalla tavallamme Harrietin ihmeellisellä silkkimatolla Lähteellä. Kirjoitamme tekstit luovaa impulssiamme kuunnellen, joita muokkaamme yhdessä ja viimeistellen ne kotona. Tila, jonka luomme yhdessä auttaa jokaista siirtymään sydämeen, olemisen tilaan ja todelliseen itseen. Tuotoksista tulee paljon muuta kuin jos kirjoittaisimme ne kukin yksinään. Sydän on sielun paikka, joka tuottaa syvällisempiä oivalluksia. Sydämen voima vahvistuu kun työskentelemme yhdessä, ja näkyy toivottavasti myös teksteissämme. Blogimme takana on rakkaus, joka haastaa meidät epämukavuusalueelle, jossa todellinen muutos ja kasvu tapahtuu. Haluamme yhteisen blogimme avulla toimia rakkauden palveluksessa. Uskomme että tällä tavalla voimme oppia rakkauden voimasta, joka on paranemisen takana. Rakkaus ohjaa meitä aina oikein ja kohti paranemista, vaikka se haastaakin meitä! Tervetuloa seuraamaan blogiamme! 4/19/2017 0 Comments En olisi ikinä kuvitellut...En olisi ikinä kuvitellut kirjoittavani julkisesti rakkaudesta. En ajatellut että sellaiselle olisi tarvetta. Elin kuten kaikki muut, opiskelin, matkustin, rakastuin, tein lapsia (huom. tein!), työtä, elin perhe-elämää ja kaikki se mitä elämä toi oli oikeastaan rakkauden mahdollistama. En vain tiennyt siitä mitään. Kunnes eräs kohtalokas päivä koitti elämässäni ja kaikki pysähtyi. Heräsin tajuttomasta tilasta lattialla 38 vuotiaana, olin saanut vakavan varoituksen sydämestäni, verenpaine laski ensin rajusti ja nousi sen jälkeen niin että menetin tajuntani. Olin aivan sekavassa tilassa, tunsin että jotain oli muuttunut, elämä ei tulisi koskaan olemaan samanlaista. Jotain oli pahasti vialla, mutta mitä? Lääkärit eivät kyselleet elämästäni mitään, kun monen päivän tuskan jälkeen vihdoin pääsin erikoislääkärille, sain vain lääkkeitä ja minut lähetettiin kotiin pitkälle sairaslomalle. Oireet saatiin kuriin, mutta apua en saanut.
Alkoi 12 vuoden tutkimusmatka takaisin terveyteen ja se osoittautuikin paljon syvällisemmäksi kuin ikinä olisin uskonut. Jouduin kohtaamaan myös elämän varjopuolen, sen puolen minussa ja suvussani, jonka olin torjunut, koska sitä ei voinut rakastaa. En voinut enää juosta itseäni pakoon. Oli pysähdyttävä kuuntelemaan viestiä, jonka olin saanut: muutu tai kuole. Kehoni alkoi kertoa minulle, aloin seurata sen viestejä. Keho ohjasi joogaan, meditaatioon, hiljentymään, rauhoittumaan, rentoutumaan. Kehostani tuli paras opettaja. Pidin rakkautta vähän naiivina asiana, rakkaus oli heikoille tarkoitettu. Olinpa väärässä! Olin omapäinen, itsevarma väärällä tavalla kovalla ulkokuorella varustettuna. Tämä oli täysin päinvastaista todellista luonnettani ja itseäni. Nyt tiedän että olen oikeasti todella pehmeä, äärimmäisen herkkä ja rakastettava, pyrin levittämään ympärilleni rakkautta ja valoa. Varjopuoleni on hyväksytty (välillä todella pitkin hampain!) ja integroitu. Anteeksiantotyö jatkuu, mutta edistyy mukavasti. En halua jättää asioita rakkaille lapsilleni selvitettäviksi, toivon että he voivat elää vapaamman ja onnellisemman elämän ilman suvun taakkoja. Sisäinen siivous kannatti ja nyt uskon ja tiedän, että rakkaus parantaa kaiken. Vanha minä nauraisi tälle tekstille, mutta uusi terve minä hymyilee kiitollisena. Toivottavasti tulet saamaan blogiltamme enemmän uskoa, toivoa ja rakkautta. Osa minua tuntee vastsahakoisuutta ryhtyä tähän, mutta sisäinen voima sydämessä pakottaa. Tarvitsen edelleen tätä lääkettä, ja kun tätä lääkettä yksi meistä käyttää ja jakaa, kaikki muut hyötyvät. Kumma lääke, tämä rakkaus. Terveys on moniuloitteinen asia, ei riitä että tutkimme fyysistä kehoamme ja lievennämme sen oireita. Oireet ovat viesti jostakin syvemmästä tilasta. Onneksi alkaa olla yleinen tieto, että kehossamme on itsensä parantava voima, ja että voimme herättää sen monenlaisilla keinoilla. Olen oppinut sen, ettei kyse ole menetelmistä sinällään (olen kokeillut kaikenlaisia terapioita ja hoitoja) vaan hoitajan/auttajan kyvystä välittää rakkautta ja parantavaa energiaa- tehdä tilaa missä paraneminen voi tapahtua. Psykiatri sanoi minulle prosessini alkuvaiheessa, että olet perillä. Ai, missä perillä olen? En ymmärtänyt mitään itsestäni, ja en ollut yhtään tutkinut mitä kannan suvun perimässä. Ehkä hän näki minussa valon, joka oli päässyt esiin sen kohtalokkaan kohtauksen jälkeen. Kun elämä on vaarassa, valo alkaa ohjata ja näyttäytyä. Rakkaus on valo, joka osoittaa mitä pitää kohdata ja vapauttaa anteeksiannon kautta, jotta energia voi virrata vapaasti. Rakkaus on energiaa, joka on näkymätön, ellei tiedosta sen olemassaoloa. Muistan sen kerran kun paniikkikohtaus iski teatterissa, en ymmärtänyt mitä tapahtui ja mikä sen laukaisi, mutta istuin ja sanoin sisäisesti itselleni mantrana: valitsen rakkauden, valitsen rakkauden, valitsen rakkauden. Pelko väistyi. Silloin sisäinen usko vahvistui taas. |
ArchivesCategories |