4/19/2017 0 Comments En olisi ikinä kuvitellut...En olisi ikinä kuvitellut kirjoittavani julkisesti rakkaudesta. En ajatellut että sellaiselle olisi tarvetta. Elin kuten kaikki muut, opiskelin, matkustin, rakastuin, tein lapsia (huom. tein!), työtä, elin perhe-elämää ja kaikki se mitä elämä toi oli oikeastaan rakkauden mahdollistama. En vain tiennyt siitä mitään. Kunnes eräs kohtalokas päivä koitti elämässäni ja kaikki pysähtyi. Heräsin tajuttomasta tilasta lattialla 38 vuotiaana, olin saanut vakavan varoituksen sydämestäni, verenpaine laski ensin rajusti ja nousi sen jälkeen niin että menetin tajuntani. Olin aivan sekavassa tilassa, tunsin että jotain oli muuttunut, elämä ei tulisi koskaan olemaan samanlaista. Jotain oli pahasti vialla, mutta mitä? Lääkärit eivät kyselleet elämästäni mitään, kun monen päivän tuskan jälkeen vihdoin pääsin erikoislääkärille, sain vain lääkkeitä ja minut lähetettiin kotiin pitkälle sairaslomalle. Oireet saatiin kuriin, mutta apua en saanut.
Alkoi 12 vuoden tutkimusmatka takaisin terveyteen ja se osoittautuikin paljon syvällisemmäksi kuin ikinä olisin uskonut. Jouduin kohtaamaan myös elämän varjopuolen, sen puolen minussa ja suvussani, jonka olin torjunut, koska sitä ei voinut rakastaa. En voinut enää juosta itseäni pakoon. Oli pysähdyttävä kuuntelemaan viestiä, jonka olin saanut: muutu tai kuole. Kehoni alkoi kertoa minulle, aloin seurata sen viestejä. Keho ohjasi joogaan, meditaatioon, hiljentymään, rauhoittumaan, rentoutumaan. Kehostani tuli paras opettaja. Pidin rakkautta vähän naiivina asiana, rakkaus oli heikoille tarkoitettu. Olinpa väärässä! Olin omapäinen, itsevarma väärällä tavalla kovalla ulkokuorella varustettuna. Tämä oli täysin päinvastaista todellista luonnettani ja itseäni. Nyt tiedän että olen oikeasti todella pehmeä, äärimmäisen herkkä ja rakastettava, pyrin levittämään ympärilleni rakkautta ja valoa. Varjopuoleni on hyväksytty (välillä todella pitkin hampain!) ja integroitu. Anteeksiantotyö jatkuu, mutta edistyy mukavasti. En halua jättää asioita rakkaille lapsilleni selvitettäviksi, toivon että he voivat elää vapaamman ja onnellisemman elämän ilman suvun taakkoja. Sisäinen siivous kannatti ja nyt uskon ja tiedän, että rakkaus parantaa kaiken. Vanha minä nauraisi tälle tekstille, mutta uusi terve minä hymyilee kiitollisena. Toivottavasti tulet saamaan blogiltamme enemmän uskoa, toivoa ja rakkautta. Osa minua tuntee vastsahakoisuutta ryhtyä tähän, mutta sisäinen voima sydämessä pakottaa. Tarvitsen edelleen tätä lääkettä, ja kun tätä lääkettä yksi meistä käyttää ja jakaa, kaikki muut hyötyvät. Kumma lääke, tämä rakkaus. Terveys on moniuloitteinen asia, ei riitä että tutkimme fyysistä kehoamme ja lievennämme sen oireita. Oireet ovat viesti jostakin syvemmästä tilasta. Onneksi alkaa olla yleinen tieto, että kehossamme on itsensä parantava voima, ja että voimme herättää sen monenlaisilla keinoilla. Olen oppinut sen, ettei kyse ole menetelmistä sinällään (olen kokeillut kaikenlaisia terapioita ja hoitoja) vaan hoitajan/auttajan kyvystä välittää rakkautta ja parantavaa energiaa- tehdä tilaa missä paraneminen voi tapahtua. Psykiatri sanoi minulle prosessini alkuvaiheessa, että olet perillä. Ai, missä perillä olen? En ymmärtänyt mitään itsestäni, ja en ollut yhtään tutkinut mitä kannan suvun perimässä. Ehkä hän näki minussa valon, joka oli päässyt esiin sen kohtalokkaan kohtauksen jälkeen. Kun elämä on vaarassa, valo alkaa ohjata ja näyttäytyä. Rakkaus on valo, joka osoittaa mitä pitää kohdata ja vapauttaa anteeksiannon kautta, jotta energia voi virrata vapaasti. Rakkaus on energiaa, joka on näkymätön, ellei tiedosta sen olemassaoloa. Muistan sen kerran kun paniikkikohtaus iski teatterissa, en ymmärtänyt mitä tapahtui ja mikä sen laukaisi, mutta istuin ja sanoin sisäisesti itselleni mantrana: valitsen rakkauden, valitsen rakkauden, valitsen rakkauden. Pelko väistyi. Silloin sisäinen usko vahvistui taas.
0 Comments
Your comment will be posted after it is approved.
Leave a Reply. |
ArchivesCategories |